Au port musée !

Sunnuntaina matkattiin Douarnenez'n venemuseoon!

Päästiin ilmaiseksi, koska sanottiin, että ollaan molemmat Angelon koulusta, L'atelier de l'Enferistä.. heheh.

L'atelier de l'Enfer on siis vuoden koulu venepuusepille, purjeompelijoille yms. Suomennettuna Helvetin työpaja. Museo sijaisee aukiolla nimeltä Helvetin aukio, place de l'Enfer. Tarinan mukaan nimen juuret johtavat aikaan, jolloin naiset kävivät pyykillä rannassa, jonka jälkeen heidän tuli kiivetä helvetillinen mäki ylös. Stoori on helppo imeä, sillä Douarnenez on varsin kumpuileva kaupunki..

Noin 15 000 asukkaan Douarnenez on vanha kalastajakaupunki, jonka kukoistuskausi vallitsi -70 ja -80 -luvuilla. Sardiinitehdas on edelleen voimissaan, vaikka kalastus on huomattavasti hiljentynyt. Siinä aihetta perustaa Port musée.

Kuvat puhukoon puolestaan:

Inkkarikanootti

Korivene Aasiasta. Mieleeni tulee Pikku Myy leipäkorissa :)

Portugalin kalastusvene

Hollantilaista kädenjälkeä

Shanghain ylpeydet

Sardiinimainos

Lilliputti Iida :)

Et ça sera tout ! bises <3

Joyeux Anniversaire mon Angelo !

Perjantaina vietimme siis Angelon a.ka chèrin 22-vuotissyntymäpäivää. Itse olin panostanut juhlaan siivoomalla & loihtimalla pari herkkua:

Suklaa-hasselpähkinä-juustokakku !

Raparperi-vanija-piirakka !

Illalla kutsuttiin porukkaa syömään; yläkerran naapuri & purjeompelija Nicho sekä puuseppäystävät Curtis ja David ilmestyivät paikalle. Chèri teki Nichon avustuksella häränjauhelihatäytteen tortilloille tai "ranskalaisittain" fajitoille. Onhan niitä, tortillaa, fajitaa, enchilladaa.... mikä ero niillä on, sen tietää mexicolaiset itse!

Pienen tankkauksen jälkeen päätimme lähteä kuuntelemaan rockabilly -bändiä kantakapakka Café des Hallesiin, mutta saavuttuamme paikalle kello 22:15, saimme kuulla keikan päättyneen noin 15 minuuttia aikaisemmin!

MERDE!

Baariin saapui lisää ystäviä: pöytäjalkapallon alias babyfootin pelaamista, valokuvien pläräämistä, jutustelua..

Kapakan sulkeuduttua ennen aamu yhtä, ilta jatkui kutakuinkin näin: nostalgiakeskustelua, random seuraa, Les Docks, Banana Boat (tai Banana Boîte!) + Curtisin, Davidin ja chèrin kuutamosoutelut!

Kuuntamosouteluja on pakko selittää lyhyesti hieman tarkemmin: pojat siis keksivät "lainata" tekemäänsä pikkusoutuvenettä ja testata sen toimivuutta noin neljän aikoihin aamuyöstä! What an adventure!

And what a shame i didn't have my camera with me!

Jos olisi, olisitte saaneet kuvia.

Nyt voitte vain kuvitella 3 hauskannäköistä nuorta ranskalaisherraa kantamassa valko-sinistä puuvenettä rantaan, ja yrittävän suotaa sillä yhdellä airolla pienessä huppelissa.

HAH!

Minä ainakin nauroin!

La FIN !

p.s. iloista äitienpäivää!!! <3

Demat dit, Kemper !

 

Hei taas.

Tällä kertaa haluan kertoa vähän Quimperistä. Quimper tai bretoniksi Kemper on meidän suurin lähikaupunki, joka sijaitsee alle 30 km:n päässä Douarnenez'sta. Ihana kaupunki keskiaikaisine ristikkotaloineen ja aukioineen. Kauppoja, keikkoja, ravintoloita ja kahviloita pullollaan. Quimperissä sijaitsee myös lähin rautatieasema.  

       

Eilen tein Quimperissä huippulöydön, jonka olisin halunnut havaita jo aiemmin: Vintage-kierrätyskauppa nimeltä Rose Bunker.

Olin liikkeellä jo kolmatta päivää mission "synttärilahja Angelolle" tiimoilta. Vain hetkeä aiemmin olin lähes sortunut ostamaan lahjaksi H&M:n olkalaukun, kunnes tein tämän legendaarisen löydön. Ihana pieni putiikki Quimperin vanhan kaupungin sydämessä sloganilla:

RECYCLED - VINTAGE - ORIGINAL.     

                       

Voi mitä kaikkea jännää sieltä löytyi! Itse kannatan kierrätystä ja uusiotavaroiden valmistusta; luonto säilyy ja tavara kulkee läpi sukupolvien! Sitä paitsi usein kirppariaarteet & äidin, mummon tai mamman perinnöt on paljon arvokkaampia ja hienompia kuin vaateketjujen liikkeistä löytyvä tavara. 

Ah !
Olin saapunut tavarataivaaseeni. Kaiken kukkuraksi sieltä löytyi Suomen omia Globe Hope -tuotteita! SEKÄ Angelon lahja: Ranskan armeijassa palvellut vihreänruskea olkalaukku, voilà messieurs et mesdames! 

Mission completed !

Surkeiden-sattumusten-sarjan jälki-pyykkinä lahjan olemus
paljastui sankarille jo
ennen aikojaan! Hehkutin kai liikaa löytämääni helmeä..
Onneksi chèri ei sentään ole nähnyt uutta matkakumppaniaan.. Lisää yllätyksiä huomiselle luvassa myös herkkujen merkeissä!

Lopuksi ranskalaista street artia, suoraan Quimperin kaduilta !

Take a look & Enjoy!

"Vaikeaa, vaikeaa on töihin lähteä.."

Btw, Lahden amk:lta tuli pakit jo ennen pääsykoetta.. Kuopasta noustaan ja iskuista ammennetaan lisää luovuutta! Eikö?!

Le voyage de Valborg..

Vappuaattomme tosiaan alkoi sillä, että lähdettiin telttailemaan. Pakattiin auto täyteen, käytiin torilta ostamassa paistettu kana ja patonki, E.Leclerc'stä kaasupullo + teline ja hop oltiin valmiina lähtöön. Ajeltiin ensin Pointe du Van'lle, pois meidän suojaisesta Douarnenez'n lahdesta suoraan Atlantin salmelle. Tajuttiin, että moni merkittävä asia oli unohtunut; majoneesi kanaa varten (!), sokeri/hunaja sekä  teekupit, taskulamppu jne.. Pointe de Van'lla tippuivat ensimmäiset sadepisarat ja harkittiin jo kotiinpaluuta.

  Aurinko alkoi jälleen paistaa ja käytiin ostamassa jätskit (sekä ne unohtuneet hunaja ja kupit). Häagen-dazsia Audiernen rannassa.. Löydettiin ihanalle pikku-järvelle, jonne ajateltiin jäädä yöksi. Muita ihmisiä ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Ennen nuotion kasaamista päätettiin kuitenkin käydä ostamassa taimenia grillattavaksi. Kunnes se sade alkoi..

Ensimmäistä kertaa kuukausiin vettä tuli alas taivaantäydeltä! Superpallon kokoiset vesipisarat hakkasivat tuulilasiin, johon onneksi chèri oli juuri vaihtanut uudet toimivat pyyhkijät! Juoduttiin luovuttamaan ja palaamaan kotiin. Matkanvarrella poikettiin vielä kirppikselle, josta mukaan tarttui kolmen euron Romain Durisin tähdittämä leffa Arsène Lupin, tarina 1800-luvun pariisilaisvarkaasta!

Kotona pienimuotoinen masis siitä, että matka loppui lyhyeen, sillä tänä keväänä tuo reissu saattoi olla ainoaa laatuaan... tik tak, aika loppuu.

Onneksi sieltä kuopasta noustiin ja lähdettiin kantabaari Café des Hallesiin. Sieltähän tuttua juhlaseuraa löytyi ja pirskeet jatkuivat meillä vappuintoiluni ansiosta! Ilta loppui aamu neljän maissa, ja olin onnellinen päivän saldoon Ranskan maalla! Gallialaisethan itse eivät ymmärrä vappua juhlia..

Vapun päivänä oli vuorossa lisää kirppistelyä Quimperissä, josta löytyi monenmoista tavaraa: mulle uusi hame ja huivi, Angelolle neule, kaks sarjakuvakirjaa (ranskalaiset sekoaa sarjakuviin..niin nuoret kuin vanhat!) ja lompakko! Subin kautta kävelylle metsään ja siinähän se vappu menikin.

 Det var ju en kul vapp i alla fall!

Kära vappen...

Vappu.. nytkö se on. Nyyh.
Jo toinen vappu mun elämässä, mikä menee ohi.
Serkkuni, jonka tie vei ulkomaille heti lukion jälkeen, ei ole koskaan viettänyt vappua lakki päässä.

...


Vaikka mitä tulisi, en aio kokea samaa kurjaa kohtaloa!
Tänä vuonna vappua kuitenkin vietetään chèrini kanssa telttailun merkeissä!
Saa nähdä mihin seikkailuihin tää viikonloppureissu johtaa...

Siispä klara vappen allihopa ja olkaahan kiltisti!

Vappen 2010 !

Bussit, miksei ne kulje!?

Piti lähteä tänään viimeisten hakupapereiden lähetyksen jälkeen Quimperiin chillailemaan, käymään Bretagne -aiheisessa taidenäyttelyssä De Turner à Monet, la découverte de la Bretagne par les paysagistes au XIXe ja aloittaa chèrin lahjan metsästyksen...

...mutta ei, réseau Penn-ar-Bed teki oharit. Tuli ihan rakkaat Bordeaux -ajat mieleen, kun lakkoilun ja/tai mielenosoitusten takia  bussit ja ratikat oli usein jäähyllä.
Merci ma chère France, je t'aime!

Maanantaina uus yritys.. wish me luck!

Blog blog blogi.

Pitikö munkin nyt sitten aloittaa blogi? No piti! Olen miettinyt asiaa jo jonkun aikaa, mutta nyt sain itseni toimimaan. Mitä kaikkia seikkailuja olisinkaan jo voinut kertoa? Eipä hätää, meikäläiselle niitä tulee ja menee.

Anything can happen...when it comes to me!

Lyhyesti sanottuna olen Naantalin kasvatti, joka on kääntänyt kelkkansa kohti Ranskaa. Tuo rakkaustarina gallialaisten maata, kulttuuria ja ihmisiä kohtaan alkoi jo pari vuotta sitten, kaiken kiitoksen, kunnian ja syytösten takana on itse pääpaholainen, almighty Rotary International. Vuosi Bordeaux'n viinikaupungissa sai tihrustavat silmäni todella avautumaan ja minusta tuli peruuttamattomasti maailmankansalainen. That's it! Or almost.

         

le port Rhu, Douarnenez 

 Tämän kevään 2011 olen majaillut ranskalaisen chèrini luona Bretagnen Douarnenez'ssa. Paikka on ihana pieni satamakaupunki Atlantin rannalla. Ihmiset ovat tunnettuja ystävällisyydestään ja suuresta alkoholinkulutuksestaan.. Baareja riittää siis joka kulmalla! Aika täällä on ollut minulle hengähdyshetki, mahdollisuus toteuttaa itseäni tavalla, jota rakastan: luovuudella. Pensselit ovat suihkineet väriä sinne ja tänne, maalauksia ja piirrustuksia niistä on lopulta syntynyt. Musiikkiakin on kätösistäni ja äänihuulistani lähtenyt, kuitenki se on jäänyt kuvataiteen varjoon.

Neljän viikon kuluttua paluu koti-Suomeen odottaa, mutta tulevaisuus näyttää mihin tieni lopulta vie.
Voilà, täällä ollaan ja ihmetellään. Miltä näyttääkään tuleva kesä ja sen jälkeinen syksy?

Ranskalaislaulajattaren Zaz'n lyriikoita lainaten:
Bienvenue dans ma réalité!