jeudi 10 janvier 2013

Kuljin katuja pitkin..


Musta on ihanaa kävellä Bordeaux'n kapeilla yksinäisillä kujilla. 
Niille pääsee pakoon suurempien katujen autojen melua ja ajatus pystyy taas lentämään vapaana. Mielenrauha laskeutuu takaisin kehooni.
Eilen kotiin kävellessä poikkesin tutulta, äänekkäältä kadulta pikkukujalle, josta en ollu ennen kulkenut.
On jotenki rauhoittavaa olla välillä yksin, turvassa korkeiden, pari vuosisataa vanhojen talojen suojissa. Silloin tällöin saattaa vastaan tulla jokunen ihminen, matkalla kotiin, sattumalta noille kaduille harvemmin eksyy.
Mieleenkiinnolla katselin tuntematonta reittiäni, silmä keskittyi katsomaan yksityiskohtia ja muotoja.
Tutuilta kaduilta poikkeaminen, vaikkakin vaan omassa kaupunginosassa, saattaa johtaa siihen, että suuntavaisto katoaa ! 
Varsinkin kun keskittyy ympärilleen katselemiseen, ei siihen suunnan pitämiseen.
Näin mulle kävi eilen.
Bordeaux'ssa se saattaa olla paljon helpompaa kuin Suomessa, sillä täällä kadut kaartuilee mihin suuntiin tahansa - jos luulet valitsevasi oikotien kun olet matkalla vaikkapa vasemmalle, valitset kadun joka menee näennäisesti suoraan, mutta kääntyykin tiukkaa V-malliseen mutkaan oikealle, saatat löytää itsesi pari korttelia kauempaa mihin oli tarkoitus mennä.
Niimpä, mikäli haluaa pysyä kartalla Bordeaux'ssa, suosittelen tutustumaan niihin katuihin perusteellisesti vaikka Google-mapsin avulla ennen riskien ottoa.
Mutta tämä mun suuntavaiston katoaminen, jonkinlainen eksyminen oli oikeastaan aika hauskaa, suorastaan jännittävää! Ja kuinka ollakaan, löytäessäni taas tutun kadun seikkailuni jälkeen, huomasin olevani paljon kauempana kotikorttelia kun olin kuvitellut.
Toisinaan kadut vie mennessään ja tutuilta reiteiltä poiketessa saattaa löytää jotain jännittävää katseltavaa! 
Suosittelen!
Nyt takaisin opintojen pariin, taidehistoria ja humaaniset tieteet kutsuu vielä muutaman päivän ajan ennen tenttejä.. Sormet ja varpaat ristiin että läpi menee!

à la prochaine,
Iida

Aucun commentaire:

Enregistrer un commentaire