mardi 10 janvier 2012

Ohi on!


Ah mikä fiilis!
Ekan puolen vuoden kokeet on onnellisesti ohi.
Ja taidehistoriasta sain jopa 17/20, en ollu uskoo silmiäni!
Jännitys tän lukuvuoden puolikkaan läpäisemisestä on ohi, näillä mennään ja kovin!

esittelyssä lukukaverini
Luettua tohon viimeiseen nykyluomisen historian kokeeseen tulikin, eikä olis kyllä millään enää jaksanut. Kauan odotettu stressitön lomapätkä alkakoon! Pari tehtävää pitäis viel uutta lukukautta ajatellen tehdä, esim opiskella espanjaa, koska ensi viikolla pitäis jo päästä sen kanssa itse asiaan espanjan kertauskurssilla.. ei turhia paineita!


Mitä, pitäiskö sitä huomenna mennä ekaa kertaa äänestämään presidentin vaaleissa, saapa nähdä, toisaalta miksikäs ei? Hirveän perillä en kyllä politiikasta ole, mutta voishan sitä kerää kortensa kekoon.

vara-Piku
Nyt tekis kuitenkin mieli vaan chillata ja seikkailla ennen uutta kolmen kuukauden puurtamista.
Rakkaan ranskalaisveljeni Antoinen kanssa ollaan puhuttu extempore matkasta mihin tahansa päin Ranskaa, ehkää Roueniin, ehkä Pyreneille, ehkä muualle, we'll see.
Poika lähtee 21. tammikuuta Austraaliaan ja sieltä jatkaa n. kolmen vuoden maailmanympärysmatkalle.. ainakin näillä näkymin. Siks tää hetki oliskin vallan mainio yhteiselle laatuajalle, ennen mahdollista piiiitkäää eroa. Ikävä kyllä tulee<3

Jos kuitenkin mun ja Antoinen matkasta ei mitää tule, saatan lähteä myös extempore matkalle aivan yksin! Niin hirmuinen hinku on päästä liikkumaan, näkemään ja kokemaan!
Vaihtoehtoisesti saatan hengailla Bordeaux'ssa, nähdä kavereita ja lähteä ehkä Casteljaloux-nimiseen kylään kylpemään chérini kanssa. Kerran siellä käytiin noin kaks ja puoli vuotta sitten... aika rientää!
Tällaset fiilikset tähän väliin, nyt painun katsomaan Eat Pray Love'ta ja ruokkimaan matkakuumettani vielä lisää!
Ciao!


vendredi 23 décembre 2011

Aamun pimeät tunnit

12.12.11

Kello on kaksi yöllä.
Ulkona sataa kaatamalla.
Alakerrassa pauhaa keinotekoinen musiikki.
Mutta omassa piparin ja puolukkamehun tuoksuisessa kämpässä soi iloinen mustalaisjazz.
Ja nenän edessä odottaa estetiikan kirja sekä muistiinpanot..

On ihanaa olla sisällä kämpässä, kuunnella hyvää musaa, polttaa kynttilöitä ja nauttia olostaan, kun ulkona pauhaa talvinen sade. Mutta tänä yönä pitäisi kerrata estetiikan esseeseen..

Halusin kuintenkin jakaa teidän kanssa viimeisen kuvataideprojektimme hedelmät:

Moi ici, ailleurs.
Minä täällä, muualla.








Valokuvat: Elvira Bakhteyeva.
Malli: Iida Tiainen

mardi 6 décembre 2011

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi!

Hei taas.


Joulukuun 6. päivä...

Mihin se aika katosi?


Tätä lukukautta jäljellä enää yksi valokuvanäyttely, yksi estetiikan essee ja yksi taidehistorian koe..
Tammikuussa nykyluomisen historian koe ja parit photoshoppaukset siihen päälle!

Luminen Suomi (hope so) odottaa jo yhdeksän päivän päästä.
Ah, en malta odottaa!



Viimeiset puristukset, tiistaina Kaurismäen Le Havren Bordeaux'n ennakkonäytös, ke näytönpaikka ja torstaina lentelen kohti lumista Pohjoista!

Le temps perdu

mardi 29 novembre 2011

Bienvenue chez moi à Bordeaux!

Helou !
Viime kerrasta on liikaa aikaa.
Mutta mulla on syyni!
    1) Koulu vie kaiken aikani. Melkein.
    2) Tietokoneeni on jo vahna ja hidas.

Täällä Ranskan Bordeaux'ssa sitä on taas eletty jo kolme kuukautta! Ja yliopistoakin käyty reilu 2 kuukautta.
Elämä hymyilee, mitä nyt opiskelut tuppaa olee vähän turhan akateemisia taiteeks, kiinnostavaa tuo taidehistoria ja estetiikkakin toki on..

Myös "kimppakeittiön" jakava Ukrainan venäläinen Sergej aiheuttaa toisinaan päänvaivaa..
18-vuotias alakerran naapurini on siis myöskin taiteilija, toki hieman rappioelämää viettävä sellainen.
Mukava tyyppi, mutta urbaanigraffititaiteilijaystäväni on lapsi vielä, eikä likainen kämppä/keittö häntä haittaa lainkaan.

Näihin sanoihin, näihin kuviin.

Ja pikaisiin näkemisiin (toivonmukaan)!




 



Coucou!

mercredi 29 juin 2011

Lil updates

Juhannustanssien taikaa
Goodbye pitkä hiljaisuus,
I'm back !

Siitä on jo kuukauden päivät, kun viimeksi kirjoitin.
Monenmoista on siinä ajassa tapahtunut.



Lähdin samantien Tampereelle Lerppua moikkaa,
aloitin työt jälleen kirjakauppa Birgitassa, löysin kantapaikkani Valbourgin sekä Naantalin kesän.
Aah, it's good to be home!

Käväisin myös Turun taideakatemian a.ka AMK:n pääsykokeissa.
Ihan loistava, hyvin antoisa kokemus, joka opetti, että "huipulle" on vielä matkaa.
James Blunt sai mut rakastumaan KaisaFestissä, We Love Helsinki Juhannustanssit vei mennessää kultaiselle 1900-luvulle ja juhannusrientojen jälkipyykkinä sainkin makoisan kesäflunssan.
Sitä hoidellessa oon taiteillut rakkaan Chanelleni syntymäpäivälahjaa (merkkipäivä oli jo 16.4. :D), sillä neiti saapuu ensi kertaa Suomeen jo maanantaina!
5 päivää H-hetkeen.
Myös toinen elämäni rakkaus, Angelo, saapuu vihdoin Suomeen, Tukholman kautta tosin.
Ensi viikolla on tiedossa siis hulvatonta menoa, ihania ihmisiä ja riemukkaita jälleennäkemisiä.
Tukholmassa tapaan Angeloni lisäksi myös kaksi rakasta aussi-ystävääni, ruotsalaiset Felixin ja Fridan sekä mahdollisesti myös norjalaisen Oskarin vaihto-oppilasajoilta.

Life's good :)


vendredi 27 mai 2011

A la prochaine mon amour..

Loppu tuli. Tän kevään seikkailulle.
Huomen aamulla klo 5:45 otetaan nokka kohti Brestiä, mistä lentokone liitäen vie mut Pariisiin.
Pariisista matka jatkuu Helsinkiin ja lopulta koti-Naantaliin.

Viiminen viikko meni ihmetellessä ja laiskotellessa.
Söin aitoa kiinalaista ruokaa (ei siis sitä samaa mitä saa kiinalaisista ravintoloista!), menin morottaa uusia tuttuja, sain yhden keskeneräisen maalauksen valmiiks, jätin ostamatta pari suunniteltua juttua, sain pakit Bordeaux'n kuvataidekoulusta, lounastin pari kertaa puuseppien seurassa sekä järjestin crêpe- eli lettukestit synttäreiden ja läksiäisiäisten kunniaksi.

Mut loppu tuli.
Tää kevät oli rehellisesti sanottuna elämäni chilleintä aikaa, mutta paluu todellisuuteen on vain hyvästä.
Tapasin huiman kasan upeita ihmisiä, näin henkeäsalpaavia paikkoja ja koin kourallisen ehkä elämäni parhaita hetkiä.

Opin itsestäni ja tästä maailmasta taas huimasti lisää, jouduin kyseenalaistamaan asioita ja miettimään tulevaa.
Oli luuseri- ja voittajahetkiä.
Kuopista noustiin, mutta vuorilta tultiin ryminällä alas.
Todellisuus aina kolahtaa päin naamaa.
Hyvä niin.
Pilvien päällä saa kulkea, kunhan ei unohda, että se maankamara siellä kolisee tassujen alla.

Kiitos Ranska, Bretagne ja bretonit, Douarnenez.
Iida kuittaa ja kiittää.

Mutta me nâhdään taas pian!

Douarnenez stays in my mind!

jeudi 26 mai 2011

Welcome to my journey to Bordeaux baby!

17.-20.5.
Matkalla ihka ensimmäiseen pääsykoekoitokseen..
..tapasin kiinalaistyttö Hanin junassa.
Meillä oli yhteinen määränpää:
Bordeaux'n l'école des Beaux-Artsin pääsykokeet.
Miten mahtavaa tavata uusia tyyppejä junassa!
Ja tätä on tapahtunut jo aiemmin...

Näin rakkaan ranskalaisveljeni Antoinen ennen sen lähtöä seikkailuun & töihin Korsikalle.
Jamiteltiin yhdessä, pohdittiin tulevaisuutta ja muita maailmanmullistuksia, as always.

Pääsykoepäivän aamuna löysin Bordeaux'n St. Michel -korttelista ehkä Ranskan halvimmat croissantit:
60 senttiä kipale!!!
 Kahviteltiin Hanin kanssa Place de la Victoirella.
Koe itsessään oli helppo:
A4:sen englannin koe, kysymyksiä tyyliin:
 "How many years have you studied English?"
"Have you ever travelled/worked in a English speaking country?"
ja lista jatkuu..
Yleisen kulttuurin koe koostui erään amerikkalaisartistin sitaatista, joka vapaasti käännettynä meni kutakuinkin näin:

Maailma on niin täynnä esineitä ja asioita, etten haluaisi luoda enempää.

Siitä sitten vastausteksti, kommentti, mielipide, miks ikinä sitä sitten kutsuis.

Haastattelu meni miten meni, tajusin myös, että lähes kaikki ihmiset jotka siellä tapasin, ovat huomattavasti edistyneempiä ja kokeneimpia kuin minä itse.
Rakastuin kuvataiteeseen vasta "hetki sitten", kun muille se on ollu se yksi ja ainoa ammatti ihan pienestä asti.

En siis masennu, vaikka en kouluun päässytkään. 79 sinne otettiin (!) + 40 varasijalle, en ollut kummassakaan. Kokeiden taso ei ollut kummoinen, mutta tuntui siltä, kuin haastattelussa ratkaisi nimenomaan se kokemus, taiteen yleistietämys ja -kulttuuri.
Siihen mulla on vielä matkaa.

Toisaalta pääsin Suomeen,
Turun ammattikorkeakoulun pääsykokeisiin. Olin siis yksi niistä 4% hakijoista, jotka sinne kutsuttiin, ja meitä on vain 65. Ei huono suoritus siis.

Muuten Bordeaux valloitti jälleen;
Linda, Han, toinen ranskalaisveli Charles ja sen kaverit, paljon uusia tuttuvuuksia, illanviettoja keskellä viikkoa, uusi lempparibaari Le Chat Qui Pêche, lavalle Everybody need somebodya laulamaan..

À Bordeaux je suis chez moi.