Vappu.. nytkö se on. Nyyh.
Jo toinen vappu mun elämässä, mikä menee ohi.
Serkkuni, jonka tie vei ulkomaille heti lukion jälkeen, ei ole koskaan viettänyt vappua lakki päässä.
...
Vaikka mitä tulisi, en aio kokea samaa kurjaa kohtaloa!
Tänä vuonna vappua kuitenkin vietetään chèrini kanssa telttailun merkeissä!
Saa nähdä mihin seikkailuihin tää viikonloppureissu johtaa...
Siispä klara vappen allihopa ja olkaahan kiltisti!
Piti lähteä tänään viimeisten hakupapereiden lähetyksen jälkeen Quimperiin chillailemaan, käymään Bretagne -aiheisessa taidenäyttelyssä De Turner à Monet, la découverte de la Bretagne par les paysagistes au XIXe ja aloittaa chèrin lahjan metsästyksen...
...mutta ei, réseau Penn-ar-Bed teki oharit. Tuli ihan rakkaat Bordeaux -ajat mieleen, kun lakkoilun ja/tai mielenosoitusten takia bussit ja ratikat oli usein jäähyllä. Merci ma chère France, je t'aime!
Pitikö munkin nyt sitten aloittaa blogi? No piti! Olen miettinyt asiaa jo jonkun aikaa, mutta nyt sain itseni toimimaan. Mitä kaikkia seikkailuja olisinkaan jo voinut kertoa? Eipä hätää, meikäläiselle niitä tulee ja menee.
Anything can happen...when it comes to me!
Lyhyesti sanottuna olen Naantalin kasvatti, joka on kääntänyt kelkkansa kohti Ranskaa. Tuo rakkaustarina gallialaisten maata, kulttuuria ja ihmisiä kohtaan alkoi jo pari vuotta sitten, kaiken kiitoksen, kunnian ja syytösten takana on itse pääpaholainen, almighty Rotary International. Vuosi Bordeaux'n viinikaupungissa sai tihrustavat silmäni todella avautumaan ja minusta tuli peruuttamattomasti maailmankansalainen. That's it! Or almost.
le port Rhu, Douarnenez
Tämän kevään 2011 olen majaillut ranskalaisen chèrini luona Bretagnen Douarnenez'ssa. Paikka on ihana pieni satamakaupunki Atlantin rannalla. Ihmiset ovat tunnettuja ystävällisyydestään ja suuresta alkoholinkulutuksestaan.. Baareja riittää siis joka kulmalla! Aika täällä on ollut minulle hengähdyshetki, mahdollisuus toteuttaa itseäni tavalla, jota rakastan: luovuudella. Pensselit ovat suihkineet väriä sinne ja tänne, maalauksia ja piirrustuksia niistä on lopulta syntynyt. Musiikkiakin on kätösistäni ja äänihuulistani lähtenyt, kuitenki se on jäänyt kuvataiteen varjoon.
Neljän viikon kuluttua paluu koti-Suomeen odottaa, mutta tulevaisuus näyttää mihin tieni lopulta vie.
Voilà, täällä ollaan ja ihmetellään. Miltä näyttääkään tuleva kesä ja sen jälkeinen syksy?
Ranskalaislaulajattaren Zaz'n lyriikoita lainaten: Bienvenue dans ma réalité!
